1.12.2009
Ystäväni Jusu ratsasti Rassella, tässä päivä hänen kertomanaan:
Siivosin karsinaa ajatuksiini uppoutuneena. Mörö olisi tänään kisoissa ja olin luvannut ratsastaa Rassella. Talikoin vielä viimeiset lannat karsinasta ja kävin tyhjentämässä kottikärryt. Laitoin vielä puhtaita alusia karsinaan ja hain Rassen varusteet sen karsinan eteen. Nappasin riimun matkaani ja lähdin hakemaan oria tarhasta.
Talutin Rassen sen karsinaan ja sidoin sen kiinni seinään. Nappasin harjan ja aloin harjata hevosta rytmikkäin pitkin vedoin. Rasse rentoutui nopeasti ja alkoi leputtaa toista takajalkaansa. Harjasin sen nopeasti ja puhdistin kaviot ilman ongelmia. Hain satulan ja laitoin sen Rasselle. Siirsin riimun sen kaulalle ja heitin ohjat sen pään yli kaulalle. Hevonen nosti päänsä ylös, mutta kun laitoin käteni sen korvien väliin ja painoin hellästi, se laski päänsä ja sain suitset helposti sille. Laitoin vielä kypäräni päähäni ja talutin Rassen pihalle.
”Kuka näki? Mitä? Missä? Mitä oikein tapahtui?” Kasper lauloin kovaan ääneen kasatessaan minulle esteitä. Tein kentällä erilaisia kiemuroita ja kuvioita saadakseni Rassen lämpenemään hyvin. Se totteli minua hyvin ja teki kaiken heti pyynnöstäni. Nauroin kuunnellessani Kasperin laulua ja sanoin hänelle: ”Mene ihmeessä Idolsiin.” Tallipoika vilkaisi minua silmät säihkyen ja kysyi: ”Oletko oikeasti sitä mieltä?” Repesin nauramaan. Rasse hyppäsi pehmeästi ja tarkasti jokaisen esteen ylin. Ratsastimme pientä rataa, jonka esteet olivat metrin korkuisia. Ylitimme esteet leikiten ja Rasse heitti pari ilonpukkia radan jälkeen. Nauroin ja pyysin, että laulava tallipoika nostaisi esteitä.
Nyt esteet olivat jo 140cm. Olimme hypänneet radan puhtaasti, kun korkeus oli ollut 120cm. Nyt käänsin Rassen ensimmäiselle esteelle ja se hyppäsi sen yli kevyesti. Samaa jatkuin koko radan ajan ja, kun tulimme maaliin olin enemmän, kuin tyytyväinen hevoseen ja päätin lopettaa siltä päivältä. Kasper tuli purkamaan esteitä kentältä laulaen: ”Ei muumitaloa lukita yöksi. Hei muumi!”
Illalla kerroin Mörölle tallissa ratsastuskerrasta. Kasper käveli meidän ohitsemme jälleen laulaen: ”On Paula-lehmä cool! Se voittaa kaikki muut! Saa vanukkaansa tämplikkääks ja se vie kielen mennessään!” Tuijotimme hetken Mörön kanssa toisiamme ja repesimme nauramaan.